Kuka enää lukee?

Kävin tänään pääkirjastolla kuuntelemassa keskustelua lukemisen tulevaisuudesta. Keskustelussa puhuttiin hankkeista lukutaidon parantamiseksi, tutkimuksista aiheeseen liittyen sekä Salon mallista, joka on innostanut nuoria lukemaan.

Tuleeko lukemisesta vain korkeakoulutettujen naisten luksusta? Kirjailija Riie Heikkilä (Miksi lakkasimme lukemasta, 2024) avasi lukemisen taustoja tilastojen valossa. Ympäristömme vaikuttaa paljon siihen, miten lukemisen koemme. Lukutaito periytyy vahvasti vanhemmilta lapsille, mutta myös sukupuoli ja yhteiskuntaluokka vaikuttavat lukemisen miellekkyyteen. Tutkimuksissa näkyy, että korkeakoulutetut naiset lukevat muita enemmän. Tulevaisuudessa lukeminen painottuu viihteellisiin, lyhyisiin teksteihin. Uudet sukupolvet eivät näillä näkymin pääse samaan lukemisen kulttuuriin mitä vanhemmilla sukupolvilla on. Digiteknologia ei tuo helpotusta lukemiseen, vaan sitä käyttävät pääasiassa he, jotka lukevat muutenkin. Kasvava eriarvoisuus ja polarisaatio vaikuttavat myös lukemiseen.

Salossa on saatu hyviä tuloksia aikaan lukemisen mallilla, jossa tarkoituksena on saada lapset lukemaan 10 kirjaa vuodessa. Apuna tähän käytetään esimerkiksi lukuläksykortteja, joiden tavoitteena on tehdä lukemisesta arjen rutiinia. Lukutaito kehittyy kun kirjoja lukee 30 minuuttia päivässä. Kouluissa voidaan tukea lukemisen taidon oppimista, mutta suurin osa harjoittelusta tapahtuu kotona. Onkin meidän aikuisten vastuulla varmistaa, että lapset oppivat lukemaan.

Pidämmekö lukemista itsestäänselvyytenä?

Keskustelutilaisuus osui hyvään saumaan, sillä PISA-tulokset julkaistiin alkuviikosta. Tulosten mukaan jopa neljänneksellä lapsistamme on huono lukutaito. Romahdus on valtaisa, sillä vuonna 2000 vain 7 prosentin lukutaito oli heikko. 

Tiistaina vietettiin myös kansainvälistä lukutaitopäivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa: 

"Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta." -Suomen YK-liitto

Lukutaito on ihmisoikeus ja me olemme pettämässä lapsemme.

Lukutaito ei ole vain sitä, että tietää aakkoset ja tunnistaa sanoja. Se on sitä, että ymmärtää lukemansa, osaa tulkita tekstiä sekä arvioida lukemaansa. Erityisesti viimeinen kohta on kriittinen valetiedon aikakaudella, kun somen algoritmit tunkevat sensaatiohakuista tietoa yhä useamman nähtäväksi, välittämättä tippaakaan tiedon luotettavuudesta. 

Myös tekoälyn nousu uhkaa lukutaitoamme. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että tekoälyn kritiikitön käyttö rapauttaa niin lukutaitomme kuin taitomme ajatella kriittisesti. Yhä kiihtyvässä tiedon maailmassa olisikin tärkeää pysähtyä lukemaan, pohdiskelemaan ja siihen tärkeimpään, olemaan ihminen.