Jenni Jäntti

Olen yhä useammin pysähtynyt pohtimaan toivon merkitystä politiikassa - miten toivoa luodaan, ylläpidetään ja jaetaan. Kun uutisvirta tuo eteen huonoja asioita yksi toisensa perään on henkisesti kovilla ja maailma näyttää toivottomalta. Yksi asia kuitenkin palauttaa tehokkaasti maanpinnalle ja se on kulttuuri. Elämme epävarmojen aikojen keskellä, jolloin kulttuurin merkitys henkisen huoltovarmuuden edistämisessä korostuu entisestään. Kulttuuri lisää tutkitusti myös hyvinvointia. Ja se luo toivoa.

Olin eilen kuuntelemassa Paleface dj-keikkaa Loimaan Taidetalolla. Tiistaikonsertissa kuultiin valikoima Tove Janssonin ja Tuulikki "Tooti" Pietilän henkilökohtaisesta musiikkiarkistosta. Arkisto on mittava, yli 600 LP-levyä ja 1 000 C-kasettia, jotka pitävät sisällään laajan skaalan musiikkia chansonklassikoista 1970-luvun rockiin.

Keikka tarjosi ainutlaatuisen näkökulman siihen, millainen musiikki on soinut Muumi-tarinoiden taustalla ja Pietilän työhuoneen seinien sisällä. Tämän musiikin siivittämänä olikin oivallista tutustua Taidetalon kahteen taidenäyttelyyn: Teideltä Tangeriin ja Liminaaliin.

Teideltä Tangeriin kokoelmanäyttely on koottu Loimaan kaupungin vuonna 2010 saamasta mittavasta taidelahjoituksesta. Mukana on myös Tove Janssonin maalaama Kukkia ikkunalaudalla.

Vaihtuvana näyttelynä maaliskuuhun saakka Jani Jokisen Liminaali. Liminaali on "välitila, siirtymä tai rajatila asioiden, tapahtumien tai olotilojen välillä. Eräänlainen ei-kenenkään-maa, josta käsin on mahdollista liikkua eri suuntiin".

Taiteen keskellä muun maailman murheet ja epätoivo oli helppo sysätä hetkeksi sivuun ja tuntea olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Tuli myös fiilis, että voisi kaivaa omat maalausvälineensä useammin kaapista ja antaa luovuuden kukkia. Viikko jatkuu eteenpäin toiveikkaampana!