"Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?" kysyi Minna Canth jo vuonna 1885. Sen jälkeen tasa-arvo onkin ottanut harppauksia eteenpäin. Siinä missä 1885 nainen ei saanut opiskella yliopistossa, äänestää, tehdä aborttia, säilyttää sukunimeään naimisiin mennessä taikka valita itsenäisesti työpaikkaansa, ovat nämä nykyään arkipäiväisiä oikeuksia.
Saavutetut oikeudet eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Eurooppaan on rantautunut naisten oikeuksia vastustava vanhoillinen liikehdintä, jota ei voi ohittaa vain olankohautuksella. Samaa oikeuksien rapauttamista on nähtävillä myös Suomessa. EU:n palkka-avoimuusdirektiivi ollaan vesittämässä, määräaikaisuuksia helpotetaan, irtisanomiskynnystä on laskettu ja sosiaaliturvaa heikennetään edelleen. Nämä kaikki iskevät eritoten naisiin. Naisiin, joiden euro on edelleen 84 senttiä. Naisiin, jotka tekevät 60 prosenttiä määräaikaisuuksista. Naisiin, jotka edelleen kokevat raskaussyrjintää ja vähättelyä.
Vaikutukset ovat vähäisiä, koska ne kohdistuvat vain naisiin, eli 50,5 prosenttiin Suomen kansasta. Samalla kun Suomi on valittu yhdeksättä kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi on esimerkiksi nuorten usko tulevaisuuteen romahtanut. Politiikan tulee löytää aktiivisesti vastauksia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen kaikilla tasoilla. Näitä on esimerkiksi Vasemmistonaiset poliittisessa ohjelmassa mainitut:
👉🏻 Samapalkkaohjelma, joka takaa palkkojen yhdenvertaisuuden.
👉🏻 Eroon menkkaverosta: Kuukautissuojien alvin lasku.
👉🏻 Sukupuolivaikutusten arviointi pakolliseksi osaksi kaikkea päätöksentekoa.
👉🏻 Maksuton ehkäisy kaikille alle 25-vuotiaille.
👉🏻 Otetaan käyttöön perustulo.
Jotta tässäkin matoisessa maassa olisi edes joskus mahdollista saavuttaa tasa-arvo.
Social Media
Search