Jätelautakuntien neuvottelupäivät Hämeenlinnassa

Terveisiä Jätelautakuntien neuvottelupäiviltä Hämeenlinnasta! Kokouspaikkana oli ihanan historiallinen Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas.

Koulutus sisälsi paljon asiaa jätehuollon järjestämisestä, vastuista ja velvoitteista sekä yhteistyön merkityksestä. Erityisen kiinnostava oli tekstiilien tuottajavastuuta käsittelevä Suomen Tekstiili & Muoti ry:n Emilia Gäddan esitys. Ympäristöministeriön Johanna Routio avasi tätä ennen ajankohtauskatsauksessaan lain näkökulmaa: Jätedirektiivi on muuttumassa ja tekstiileille on tulossa tuottajavastuu samaan tapaan kuin pakkauksillekin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekstiilien valmistajat kustantavat jatkossa myös jätehuollon kustannuksia, jotka aiheutuvat tekstiileistä. Ja tätä tuottajavastuujärjestelmää ollaan nyt rakentamassa. Tavoitteena on, että tekstiilit saataisiin ensinnäkin pysymään käytössä mahdollisimman pitkään. Tämä tarkoittaa laadukkaiden tekstiilien valmistusta. Kun tekstiili on elämänsä loppupäässä, tulee sen kierrätys ja uusiokäyttö ajankohtaiseksi. Suomessa on jo olemassa käytettyjen tekstiilien keräys- ja uudelleenkäyttötoimintaa, jonka osaamista tulee hyödyntää jatkoa suunniteltaessa. Lisäksi mielestäni meidän olisi hyvä pysähtyä pohtimaan kulutustamme ylipäätään - mikä on suhtautumisemme vaatteisiin, ultrapikamuotiin ja Euroopan ulkopuolelta tuleviin halpakrääsäalustoihin?

Seuraava mielenkiintoinen aihekokonaisuus oli Kolmenkierron Martta Kanteleen esitys sanitaatiosta yhteiskunnan häiriötilanteissa. Häiriötilanteissa, esimerkiksi sähkö- ja vesikatkojen aikana, tulee ajankohtaiseksi pohtia ihmisten perustarpeita ja niiden hoitamista. Aiemmin ohjeena on ollut hoitaa vessa-asiat roskapussiin ja heittää tämä roskikseen. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että jätehuoltomääräykset kieltävät käymäläjätteen laittamisen sekajätteeseen. Tähän liittyy myös muunlaisia sanitaatio-ongelmia, kuten jätteet puristavat roska-autot. 72 tuntia ohjetta ollaankin nyt uudistamassa, ja uusi ohje tulee ensivuoden alussa. Myös sisäministeriöltä on tulossa uusi varautumisopas. Näissä kerrotaan tarkemmin siitä, millaista kotivaraa (eli periaatteessa kannellisia ämpäreitä) tarvitaan, jotta myös sanitaatioasiat hoituvat oikein eikä olla enää ns. kusi sukassa. 

Kolmas mielenkiintoinen esitys oli Keskusrikospoliisin Riku Lindqvistin esitys ympäristörikoksista. Vakavien ympäristörikosten taustalla on usein taloudellisen hyödyn tavoittelu. Lisäksi taustalla on väliinpitämättömyyttä tai jopa suoranaista vihaa ympäristöarvoja kohtaan. Semmonen supisuomalainen luontosuhde siis. Ympäristörikosten torjuntaa tehdään Suomessa alueellisena viranomaisyhteistyönä. Tärkeintä olisi kuitenkin rikosten ennaltaehkäisy. Jos mietitään esimerkiksi Googlen datakeskuksen alta kaadettuja puita ja tuhottua luontoa, ei sitä saa enää takaisin millään. Suomessa yleisimpiä ympäristörikoksen muotoja ovat esimerkiksi hylätyt romuautot, laittomat kaatopaikat ja vaarallisten aineiden käsittely. Mitä tiukempaa yhteistyötä eri viranomaistahot tekevät, sitä helpommin ja nopeammin rikokset tunnistetaan ja niihin voidaan puuttua. 

Kaiken kaikkiaan oli taas mukavaa päästä kuulemaan miten jätehuollon toimijat eri puolilta Suomea hoitavat hommia ja varmistavat että jätehuolto pelaa!